Kommandotestit takana, miten miehen kävi?

Minustako Royal Marines Commando? Ei tullut, mutta rankka testiviikonloppu omien tavoitteiden mukaisesti ja ennenkaikkea ehjin nahoin läpi.

RMC Taisteluluntotestiviikonloppu oli juuri niin rankka kuin mainospuheet antoivat ymmärtää. Molempina päivinä vedetty 20km marssi ja sen kylkeen ensimmäisen päivän lihaskuntotestiosuus sekä kakkospäivän soveltavat suoritteet erottelivat kyllä tehokkaasti jyvät akanoista. Kuusi osallistujaa noin kolmekymmenpäisestä joukkiosta keräsi riittävän/hyväksytyn määrän pisteitä, eli mistään läpihuutojutusta ei todellakan ollut kyse. Osalla suoritus jäi kesken jo ensimmäisen marssin aikana, ja toinen marssi pudotti porukkaa rivistä lisää. 

Miten sitten allekirjoittaneella? Positiivisena asiana se, että molemmat marssit menivät sallituissa aikamääreissä läpi. Lihaskuntotesti meni odotetusti, eli sieltä ei kauheasti pisteitä ropissut. En kuitenkaan ollut aivan viimeinen ja sain kuin sainkin sen yhden myötäoteleuan vedettyä. Viivajuoksut ja jerrykannut ok, mutta palomieskannossa en päässyt suunniteltua matkaa. 

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt tietää konkreettisesti missä pitää kehittyä, jotta ensi vuonna voi koittaa parantaa kaikissa kategorioissa. RMC kuntotesti mittaa (taistelu)kuntoa niin kokonaisvaltaisesti, että kaikenlainen monipuolinen treeni valmistaa siihen hyvin.

Huipputesti, huippujärjestelyt ja huippuporukka. Jos ehjänä vaan pysytään, niin nähdään Dragsvikissa 9-11.10.2020.

2kk:n väliaikatsekkaus

Kerroin aikaisemmin, että lokakuun lopulla on tarkoitus osallistua Brittiarmeijan commandojen raakaan, kolmipäiväiseen taistelukuntotestiin. Kerroin myös julkiset tavoitteet treenaamisen, painon ja vyötärönympäryksen osalta. Nyt 2kk myöhemmin lienee välitarkastelun aika.

Aloitin projektin 1.6. Kesä on haasteellista aikaa, kun esimerkiksi omat kesälomani tuli vietettyä tien päällä erilaisissa lomakohteissa ja kesämökillä. En antanut tämän lannistaa ja olla tekosyynä, vaan koitin tehdä jotain aktiviteettiä mahdollisuuksien mukaan. Eli vaikka esimerkiksi suunnitellut kuntosalikäynnit jäivät vähiin, koitin käydä kuitenkin juoksemassa ja kesämökillä soutelin jonkun verran soutuveneellä. Ja mökkielämä luo mahdollisuudet kaikenlaiseen ”luomukuntoiluun”, joissa lihakset työskentelevät ja sykekin pysyy hyvällä tasolla. Esimerkiksi armoton saunapuiden pilkkominen ja roudailu.

Ruokavalioon olen koittanut kiinnittää erityishuomiota, sillä pelkällä liikunnalla paino ei minulla putoa. Ja painoa pitää saada alas, jotta voisin edes kuvitella saavani vedettyä muutaman leuan kuntotestissä. Skippasin mahdollisuuksien mukaan kaiken sokeripitoisen (muutaman kerran kyllä lipsui), kiinnitin enemmän huomiota annoskokoihin, ja pyrin vähentämään turhaa iltanapostelua. Näissäkin on vielä paljon oppimista ja itsekurissa kehittämistä. Mutta juuri sen takia itselle sopii jonkun konkreettisen tavoitteen jahtaaminen, jota voi koittaa pitää mielessään kun meinaa sortua ostamaan kaupasta sitä palkitsevaa suklaalevyä.

Ja niin ne lukemat: tänään aamulla vaaka näytti 87,9kg ja mittanauha vyötärölle 103,5cm. Kiloja on lähtenyt siis vajaa kolme, samoin senttejä vyötäröltä. Moni sanoo, että ensimmäiset lähtevät kilot ovat nesteitä ja sentit vähentynyttä turvotusta. Hyvinkin mahdollista, siksi treeni jatkuu.. 2,5 kuukautta aikaa maaliin..

Etelä-Karjalan Sotilasmarssi - Finisher

Viikon se kesti. Nimittäin toipuminen viime lauantaisesta Etelä-Karjalan Sotilasmarssista. Tänään heräsin ensimmäistä kertaa rääkin jälkeen ilman kipuja, kolotuksia ja kankeutta. Raaka sessio, ja tässä hiukan pohdiskelua miten näin pääsi käymään ja mitä mahdollisesti ensi vuonna pitäisi tehdä toisin.

Etelä-Karjalan Sotilasmarssi eli EKS järjestetään vuosittain Lappeenrannan Joutsenossa. Tarjolla on maastosarja, jossa vuorokauden sisään edetään 50-70km samalla suorittaen sotilaallisia rastitehtäviä, sekä maantiesarja, jossa yksinkertaisesti marssitaan 50km kauniin luonnon ja maaseudun rauhassa. Itse osallistuin maantiesarjaan, jonka sain kuin sainkin suoritettua sallitun maksimiajan, 12h puitteissa.

Maantiesarjassa siis kävellään ennalta määrätty reitti mahdollisimman nopeasti. Kovimmat painavat tämän pienellä hölkällä käsittämättömän koviin 6-7h aikoihin. Itsellä oli tavoitteena saada ylläpidettyä n 5km/h vauhtia, ja siinä aika kivasti onnistuinkin. Vaatimuksena marssilla on 10kg painoinen reppu, johon ei lasketa mukana kannettavia eväitä tai vettä. Eli lähtiessä repun paino optimaalisimmillaankin lienee siellä 14-15kg kieppeillä. Vesitäydennystä saa matkan varrella kerran, puolivälissä. Eli vettä pitää raahata mukana vähintään 25km tarpeisiin.

Alku meni mukavasti ja juttu partiokavereiden kanssa lensi. Kulku oli helppoa ja muutaman pienen 5min tauon saattelemana oltiinkin jo puolivälissä. Siinä vaiheessa vielä nauratti. Mutta sitten alkoi alamäki (enkä puhu nyt maastonmuodoista, vaan henkisestä ja fyysisestä). Taakka painoi, vauhti hiipui, jalkoja, olkapäitä ja alaselkää särki (tai sattui!). Oli ahdistavaa ajatella, että tätä olis vielä n 5h luvassa. Synkimmät kilometrit osuivat 25-30 välille. Silloin kadutti aika monta kertaa marssille lähtö, ja ennenkaikkea se, että treenaaminen oli jäänyt niin vähille. 

Särkylääkkeiden voimalla olo koheni hiukan ja viimeisellä 10km:lla helpotti myös henkisesti. Maali lähestyi ja siinä vaiheessa jo tiesi, että maaliin tullaan myös pääsemään. Ja olihan se maaliviivan ylittäminen huikean hienoa, ja sankarihevin soidessa taustalla partio saatiin ilmoitettu maaliin. Palkinnoksi saatu kangasmerkki marssin suorittamisesta maistui törkeän hyvältä.

No mitä tästä opin? Tässä ranskalaisin viivoin joitain huomioita:

- varusteet toimivat hyvin. Varustelekasta hankin Bundeswehrin ylijäämämaiharit ja repun. Laadukasta, jämäkkää saksalaista tekoa. Ei rakon rakkoa jaloissa ja reppukaan ei painanut niin pahasti kuin alunperin pelkäsin. Sukat klassisesti 2xpäällekkäin. Toimi. Ensi kerralla rittää vähemmän kerroksia, sillä lämpö nousee kyllä. Turhaan tuli raahattua repussa päällystakkia ylimääräisenä taakkana.

- Lidlin Sportyfeel energiageelejä tuli vedettyä matkan aikana n 20kpl. Todella toimivaa, ja antoi matkan varrella tarvittavaa energiaa ja suoloja. Lisäksi nämä ovat todella edullisia verrattuna muihin vastaaviin tuotteisiin, suosittelen.

- muina eväinä toimi pari proteiinipatukkaa, banaaneita, sekä muutama maapähkinävoilla höystetty ruisleipä. Yllättävän vähällä kiinteällä sitä noinkin raa’an päivän pärjää.

- harjoittelun vähäisyys.. aikatauluista johtuen en kerennyt marssimaan tarpeeksi. 4-5 harjoitusmarssia 1-2h pituudella on todella vähän. Jonkun verran oli toki juoksua taustalla, mutta sotilaallinen marssiminen on kuitenkin täysin eri asia. Eli ensi vuotta silmällä pitäen tarvitaan pitkäkestoisia ja -mittaisia treenikilometrejä reilusti pohjalle. Lisäksi kuntosalia, sillä huomasin surkean lihaskunnon viimeistään puolenvälin kauhunhetkissä. Karmivat seuraavat päivät ja täysi toimintakyvyttömyys marssin jälkeen kertovat myös karua kieltään surkeasta valmistautumisesta. ”Oikeassa” tilanteessa vastaavan marssin jälkeen pitäisi ehkä kyetä taistelemaan asein tunteja, ellei vuorokausia. Särkylääkkeen voimin lepäävä sotilas korsunperukoilla ei ole tarpeellinen sotilas. Siispä lisää treeniä.

Kaikinpuolin huikea kokemus. Toivottavasti saan tästä buustia kuntoiluun ja elämäntapamuutokseen. Ainakin tiedän mitä pitää tehdä toisin, jotta ensi vuonna pääsee leikiten alle 10h aikaan...

Abdullah analyysissä

Vietin jokin aikaa sitten kolme vuorokautta piuhoihin kytkettynä, sillä minulle tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan työnantajani tarjoamaan First Beat hyvinvointimittaukseen. 72h mittausjakson tuloksena sain tarkan ja henkilökohtaisen analyysin sykkeestä, palautumisesta, unenlaadusta sekä stressitason vaihteluista, ja tulokset käytiin vielä läpi ”valmentajan” kanssa. Mielenkiintoista ja ennenkaikkea silmiä avaavaa.

Tulokset olivat osittain karua nähtävää. Omat päiväni ovat tällä hetkellä todella intensiivisiä ja tiukkaa suorittamista. Heräämisen jälkeen puoli litraa kahvia naamariin, aamutoimien jälkeen lapsia päiväkotiin, duuniin, tehokkaasti duunia, hakemaan lapsia, kotitöitä, iltatoimia yms näiden kaikkien yhteyteen liittyvää hässäkkää. Tähän melkein 10 kupillista kahvia kylkeen ja rikkonaiset ja lyhyet yöunet päälle. Kun tämä toistuu vuorokaudesta toiseen, näyttivät hyvinvointimittauksen mittarit myös ”punaista”. Analyysin perusteella palauttavia jaksoja on liian vähän, unenlaatu heikkoa ja tätä kautta myöskin kuntoilusta tai terveellisten elämäntapojen huolehtimisesta tulee haasteellista.

Sinänsä tulos ei yllättänyt, sillä huomaan kyllä uupumisen ja stressin tason pitkin viikkoa. Kunnollisesta rentoutumisesta on liian paljon aikaa ja en edes muista milloin olisin voinut nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Ns ruuhkavuodet näyttävät ja tuntuvat ilmeisesti tältä.

Tärkeää oli kuitenkin nähdä omat tuntemukset myös faktana. Tämä auttaa toivon mukaan ohjaamaan omaa toimintaa järkevämpään ja terveellisempään elämään. Olisi nimittäin kiva elellä terveenä vielä kymmeniä vuosia, ja jos se tämän herätyksen myötä tulee mahdollisemmaksi, olen iloinen.

Konkreettisia toimenpiteitä? Kyllä: kahvinjuonnin vähentäminen radikaalisti. Sitä kautta pitäisi saada unenlaatua parannettua, ja turhaan stressitasoa kuormittavaa arkea seesteisemmäksi. Lisäksi valmentaja suositteli rentouttavien hetkien lisäämistä arjen keskelle. Joogaa kenties? Ainakin älypuhelimen räpläämistä pitää vähentää, ja vaihtaa nekin hetket vaikka lehtien selailuun.

Katsotaan mitä ja millä aikataululla saadaan aikaiseksi. Lähtötaso on nyt määritetty, ja tästä alkaa toivottavasti seesteisempi ja stressivapaampi elämänvaihe. Kaikkiin tekijöihin ei voi aina vaikuttaa, mutta kokeillaan nyt poissulkea ne, joihin voi.