”Risto, miksi vi***ssa sinun pitää työntää nenäsi joka paikkaan”

Kun kysyy keneltä tahansa suomalaiselta Nokiasta, niin kaikilla on yrityksestä jonkinlainen mielipide. Todennäköisesti suurimmalla osalla näkemykset liittyvät sen huikeaan tarinaan maailman johtavasta matkapuhelinvalmistajasta suureen tuhoon ja koko matkapuhelinliiketoiminnan loppumiseen.

Tarina kirpaisee monia, sillä Nokian ilmiömäinen nousu maailman ykkösbrändiksi matkapuhelinmarkkinoilla olivat omalla uskoa luovalla esimerkillään nostamassa Suomea 90-luvun rankasta lamasta. Samalla tavalla kuin jääkiekon ensimmäisen maailmanmestaruuden on sanottu nostaneen suomalaisten itsetuntoa, niin Nokian innovatiivisuus ja voittamattomuus alallaan tekivät varmuudella meille kansakuntana samaa.

Ehkäpä juuri tämän henkilökohtaisen suhteen takia monelle ”Nokian tuho” oli niin tiukka paikka, ja jopa loukkaus. Itseasiassa suomalaisille Nokia on mielikuvissa niin vahvasti matkapuhelinyritys, että monen mielissä yritys tuhoutui, vaikka kyseessä oli vain yksi, sinänsä merkittävä vaihe Nokian yli satavuotisessa historiassa. Yritys porskuttaa edelleen ja on itseasiassa omistajajilleen varsin kannattavassa tuloskunnossa.

Risto Siilasmaan Paranoidi Optimisti on mielenkiintoinen sekoitus Nokian matkapuhelinliiketoiminnan viimeisten vuosien historiaa, johtamisoppeja sekä käytännön caseja yrityksen strategiatyöskentelystä. Lisäksi kirja tarjoaa katsauksen talousuutisista tuttujen tapahtumien ja niihin liittyvien henkilöiden sekä päätösten taustoista. Kaikki tämä yhdistettynä Siilasmaan tarinankerrontaan, on Paranoidi Optimisti helppolukuinen ja ymmärrettävä jokaiselle, jota yrityksen johtaminen tai Nokian yrityshistoria kiinnostaa.

Itselleni suurin anti ja ahaa-elämykset tulivat kirjan hallitustyöskentelyyn liittyvistä osuuksista. Yleensä saamme lukea vain yksittäisten toimitusjohtajien tai startup-yrittäjien tarinoita ja heidän johtamismetodeistaan. Omistajan tahtotilaa ja pitkän tähtäimen strategista työskentelyä ohjaavia hallituksia nostetaan harvoin esille. Nyt nostetaan ja se on todella mielenkiintoista! Niin mielenkiintoista, että hallitustyöskentely rupesi kiinnostamaan itseänikin toden teolla. Saa siis soitella, jos hallituspaikkoja on tarjolla. ;)

Kirjan nimi, Paranoidi Optimisti, kertoo Siilasmaan johtamisfilosofiasta. Hänen mukaansa (yrityksen) asioihin tulee suhtautua optimistisesti, mutta paranoidisesti. Ja paranoialla tarkoitetaan tässä tapauksessa kaikkien mahdollisten, huonojenkin vaihtoehtojen kartoittamista. Siilasmaan hallitus työskentelee ns skenaariotyöskentelyn metodilla, jossa jokainen päätös taustoitetaan tutkimalla kaikki sen mahdollisesti aiheuttamat lopputulokset. Näin yritystä ei päästä yllättämään housut kintuissa, vaan jokaisen päätöksen taustalla on monipuolinen vaihtoehtojen tutkailu.

Siilasmaan tyyli yrityksen johdossa (hallituksen jäsenenä, hallituksen puheenjohtajana ja myöhemmin vielä toimitusjohtajana) erosi isosti legendaarisen Jorma Ollilan johtamistyylistä. Kun Ollila halusi pysyä tiukasti kiinni protokollassa ja piti hallituksen kaukana operatiivisesta toiminnasta, halusi Siilasmaa hallituksen olevan todella hyvin kartalla yrityksen eri osien toiminnasta..

Tämä perustavanlaatuinen ero miesten välillä aiheutti törmäyksiä ja niistä kerrotaan kirjan sivuilla avoimesti. Itseasiassa nämä Jorma Ollilan lausahdukset herättivät mediassa kirjan julkaisun jälkeen ne suurimmat jutut, jättäen huippumielenkiintoisen muun sisällön turhaan varjoonsa. Kyseessä kun ei kuitenkaan ole mikään skandaalipaljastusteos, vaan erinomainen, elämänkertamainen opas yrityksen johtamiseen ja hallitustyöskentelyyn. Toisaalta, nappasinpa itsekin Ollilan jyrähtämisen tämän tekstin otsikoksi.

Tämän kirjan nautiskelin äänikirjana. Äänikirjasta formaattina enemmän edellisessä postauksrssa. Joka tapauksessa, formaatista riippumatta vahva suositus.

Ensimmäistä kertaa äänikirjallisuutta

Jossain vaiheessa huomasin, että niitä kuuntelivat kaikki. Jopa tuttavani, joita en ollut koskaan pitänyt minkäänlaisina kirjaihmisinä, tuntuivat keskustelevan uusista ja mielenkiintoisista teoksista. Mistä oli siis kyse? No äänikirjoista tietenkin. 

Bookbeat, Storytell yms palvelut olivat minulle niminä tuttuja, ja tiesin niiden tarjoavan mahdollisuutta kuunnella tuhansia kirjoja suomeksi luettuna. Kuten monessa muussakin asiassa, olen hitaasti lämpeävä uusille tekniikoille, ja niiden tulee tuoda oikeasti paljon lisäarvoa, jotta olisin valmis muuttamaan kulutuskäyttäytymistäni (kuten esim Spotify on onnistunut kohdallani musiikin kuuntelemisessa). Sanomalehdet ja kirjat tykkään lukea paperilta, joten ajatus kirjallisuudesta kuunnellen tuntui varsin kaukaiselta ajatukselta. Mutta kun todella moni tuntui kirjoja näin kuluttavan, päätin antaa tälle ”jossain vaiheessa” mahdollisuuden.

Ja kun eteen tuli kuuden tunnin kiireetön ajomatka, päätin hyödyntää tilaisuuden. Otin kahden viikon ilmaisen tutustumisen Storytelliltä ja rupesin tutustumaan tarjontaan. Ajattelin, että ammatillinen sivistyminen kannattaa aina, joten nappasin kuunteluun kovasti kehutun Risto Siilasmaan Paranoidin Optimistin. Valinta oli mainio, ja kerron itse kirjasta seuraavassa postauksessa enemmän.

Olin aluksi hiukan skeptinen omaan keskittymiskykyyni kirjan parissa. Homma lähti kuitenkin yllättävän hyvin liikkeelle, ja jaksoin keskittyä kuuntelemiseen syvällisesti. Todennäköisesti helppo ja rauhallinen maantie auttoi tässä (Itseasiassa tällä hetkellä on menossa toinen äänikirjani, mutta kuuntelen sitä kaupunkiliikenteessä, ja huomaan keskittymisen olevan hankalampaa). Voisin kuvitella, että seesteinen huilailu rantatuolissa tai vaikkapa lentokoneessa istuskelu voisivat luoda vielä syvemmän ”lukukokemuksen”.

Muutaman kerran havahduin ja tajusin miettiväni jotain ihan muuta kuin kirjaa. Tietokirjallisuudessa kärryiltä ei putoa niin helposti kuin kaunokirjallisuudessa, joten tämä ei varsinaisesti haitannut. Muutaman kerran halusin kuunnella uudelleen, mitä tekstissä aikaisemmassa kohdassa  oikein sanottiinkaan. Tässä perinteinen kirja on muuten huomattavasti parempi: aina voi silmäillä tekstiä taaksepäin ja palata helposti askarruttamaan jääneeseen kohtaan. Äänikirjassa tämä on mahdotonta, ja oikea kohta pitää vain koittaa arvioida.

Perinteinen kirja vie voiton myös rakenteen hahmottamisessa: äänikirjassa ei voi tietää, mikä on aiheen pääotsikko, väliotsikko tai mikä on leipätekstiä ja mikä otsikon jälkeen olevaa ingressiä. Tämä haaste korostuu etenkin tietokirjoissa. Jos kirja pitäisi sisäistää opiskelua tai tenttiä varten, tämä olisi todella iso hankaluus. 

Sain kirjan kuunneltua ja olin positiivisesti yllättynyt. Ennenkaikkea olin iloinen siitä, että oma keskittymiskyky riitti nykyisen multitasking-meiningin lomassa suoriutumaan yli kymmenen tunnin suorituksesta. Kuuntelin nyt normaalinopeudella, mutta seuraavaksi voisi koittaa vaikkapa 1.5 kertaisella vauhdilla, niin saisi kirjoja ahmittua vielä ripeämmin (suoritusyhteiskunta jne).

Jos istun rauhassa sohvalla ja haluan lukea kirjaa, teen sen edelleen perinteisin menetelmin. Mutta arjen hukkahetket, kuten auton ratissa istuminen tai vaikka kauppaan kävely (ja toki lenkkeily) saavat varmasti äänikirjoista itselläni täydennystä.

Mainio formaatti, suosittelen!

Kommandotestit takana, miten miehen kävi?

Minustako Royal Marines Commando? Ei tullut, mutta rankka testiviikonloppu omien tavoitteiden mukaisesti ja ennenkaikkea ehjin nahoin läpi.

RMC Taisteluluntotestiviikonloppu oli juuri niin rankka kuin mainospuheet antoivat ymmärtää. Molempina päivinä vedetty 20km marssi ja sen kylkeen ensimmäisen päivän lihaskuntotestiosuus sekä kakkospäivän soveltavat suoritteet erottelivat kyllä tehokkaasti jyvät akanoista. Kuusi osallistujaa noin kolmekymmenpäisestä joukkiosta keräsi riittävän/hyväksytyn määrän pisteitä, eli mistään läpihuutojutusta ei todellakan ollut kyse. Osalla suoritus jäi kesken jo ensimmäisen marssin aikana, ja toinen marssi pudotti porukkaa rivistä lisää. 

Miten sitten allekirjoittaneella? Positiivisena asiana se, että molemmat marssit menivät sallituissa aikamääreissä läpi. Lihaskuntotesti meni odotetusti, eli sieltä ei kauheasti pisteitä ropissut. En kuitenkaan ollut aivan viimeinen ja sain kuin sainkin sen yhden myötäoteleuan vedettyä. Viivajuoksut ja jerrykannut ok, mutta palomieskannossa en päässyt suunniteltua matkaa. 

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt tietää konkreettisesti missä pitää kehittyä, jotta ensi vuonna voi koittaa parantaa kaikissa kategorioissa. RMC kuntotesti mittaa (taistelu)kuntoa niin kokonaisvaltaisesti, että kaikenlainen monipuolinen treeni valmistaa siihen hyvin.

Huipputesti, huippujärjestelyt ja huippuporukka. Jos ehjänä vaan pysytään, niin nähdään Dragsvikissa 9-11.10.2020.

Aivoista kansankielellä - ja kiinnostavasti

Joskus tekee hyvää lukea "jotain ihan muuta". Eli kirjallisuutta, joka on itselle täysin vierasta. Kiitos työnantajani tarjoamien koulutusten, luin Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen mainion Tunne Aivosi-teoksen. Tätä kirjaa en todellakaan itse olisi valinnut, joten olen iloinen, että joku toinen teki valinnan puolestani.

Nimensä mukaisesti kirja kertoo ihmisen aivoista ja niiden anatomiasta, toiminnasta, hoitamisesta sekä kehittymisestä. Kaikki tämä kerrotaan helposti omaksuttavalla tavalla, sopivasti teoriaa ja vankkaa tutkimustietoa sekaan viljellen. Tarjolla on lukuisia käytännön esimerkkejä ja tieteellistä tutkimusta eri asioista, jotka vaikuttavat aivojen (ja sitä kautta koko ihmisen) hyvinvointiin. Kirjoittajien ammatillinen tausta (Huotilainen on aivotutkija, Peltonen toimittaja/tietokirjailija) yhdistyy hienosti mukaansa tempaavaksi ja nopealukuiseksi tekstiksi, joka myös sivistää lukijaansa.

"Peset ja ehkä rasvaat käsiäsi tämän tästä. Aivoille voi tehdä samantapaista huoltoa, ja tämä kirja kertoo, miten se tapahtuu" sanotaan jo alkusanoissa. Ja niin se todella tekee. Musiikki, liikunta, lepo, stressittömyys, ruokavalio, sosiaalisuus ja jopa korttipelit. Kaikki hyvältä ja kivalta tuntuva hoivaa lähtökohtaisesti myös aivoja.

Lisäksi tykkäsin kirjassa vastaan tulevista kiteytyksistä ja lausahduksista. Esimerkiksi kommentti itsensä johtamisesta kertovassa kappaleessa oli nerokas: "Koko yhteiskuntamme perustuu siihen, että aikuiset ihmiset osaavat säädellä impulssejaan." Yksinkertaista, kaunista.

Jokainen joka haluaa elää pidempään, terveellisemmin ja onnellisemmin. Lue tämä teos ja ota oppeja mukaan arkeesi, niin minäkin aion.

2kk:n väliaikatsekkaus

Kerroin aikaisemmin, että lokakuun lopulla on tarkoitus osallistua Brittiarmeijan commandojen raakaan, kolmipäiväiseen taistelukuntotestiin. Kerroin myös julkiset tavoitteet treenaamisen, painon ja vyötärönympäryksen osalta. Nyt 2kk myöhemmin lienee välitarkastelun aika.

Aloitin projektin 1.6. Kesä on haasteellista aikaa, kun esimerkiksi omat kesälomani tuli vietettyä tien päällä erilaisissa lomakohteissa ja kesämökillä. En antanut tämän lannistaa ja olla tekosyynä, vaan koitin tehdä jotain aktiviteettiä mahdollisuuksien mukaan. Eli vaikka esimerkiksi suunnitellut kuntosalikäynnit jäivät vähiin, koitin käydä kuitenkin juoksemassa ja kesämökillä soutelin jonkun verran soutuveneellä. Ja mökkielämä luo mahdollisuudet kaikenlaiseen ”luomukuntoiluun”, joissa lihakset työskentelevät ja sykekin pysyy hyvällä tasolla. Esimerkiksi armoton saunapuiden pilkkominen ja roudailu.

Ruokavalioon olen koittanut kiinnittää erityishuomiota, sillä pelkällä liikunnalla paino ei minulla putoa. Ja painoa pitää saada alas, jotta voisin edes kuvitella saavani vedettyä muutaman leuan kuntotestissä. Skippasin mahdollisuuksien mukaan kaiken sokeripitoisen (muutaman kerran kyllä lipsui), kiinnitin enemmän huomiota annoskokoihin, ja pyrin vähentämään turhaa iltanapostelua. Näissäkin on vielä paljon oppimista ja itsekurissa kehittämistä. Mutta juuri sen takia itselle sopii jonkun konkreettisen tavoitteen jahtaaminen, jota voi koittaa pitää mielessään kun meinaa sortua ostamaan kaupasta sitä palkitsevaa suklaalevyä.

Ja niin ne lukemat: tänään aamulla vaaka näytti 87,9kg ja mittanauha vyötärölle 103,5cm. Kiloja on lähtenyt siis vajaa kolme, samoin senttejä vyötäröltä. Moni sanoo, että ensimmäiset lähtevät kilot ovat nesteitä ja sentit vähentynyttä turvotusta. Hyvinkin mahdollista, siksi treeni jatkuu.. 2,5 kuukautta aikaa maaliin..

Jumalaiset muurinpohjapinaattiletut

Tykkään tehdä todella paljon erilaisia ruokia ja herkkuja muurinpohjapannulla. Tässä yksi suosikkireseptejäni herkullisiin ja terveellisiin pinaattilettuihin. Tällä ohjeella onnistut varmasti!

Varoitus: jos teet tätä kerran, joudut tekemään näitä todella usein..

4 munaa

8 dl täysmaitoa

2 dl vichyä

6 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

100g tuoretta pinaattia pieneksi silputtuna

2 rkl oliiviöljyä

Riko munat, lisää maito, vichy, suola ja öljy. Sekoita kunnolla. Sitten jauho huolellisesti ja hitaasti, kunnolla sekoittaen. Aivan lopuksi silputtu pinaatti. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä noin 15-20 minuuttia. 

Paistamiseen reilusti voita. Pinaatin määrää voi halutessaan lisätä, itse tykkään tästä määrästä. Näin letut näyttävät vielä hiukan ”oikeilta” letuilta.

Muurikka pitää olla todella kuuma. Sitten puolukkahillot pöytään ja syömään. 

P.S Pinaattilettujen väliin sopii jumalaisen hyvin sinihomejuusto. Kokeile ja hämmästy!

Lettumagiikkaa Observatorion varjossa

Lettuja gorgonzola-mansikalla, kuttucheddar-kirsikalla, burattajuusto-tomaatilla vai kenties sitruuna-sokerilla? Jäätelöäkin saa sekaan. Ja lettutaikinan maustettuna vahvalla IPA-oluella, jonka humala tuo lettuun yllätyksellisen lisätwistin.

Herkullista on, kuten arvata saattaa. Täytevaihtoehdot vaihtelevat, mutta jotain vastaavaa kivaa on aina tarjolla.

Kyseessä on Lätty Helsinki -niminen kesäkahvila. Paikka sijaitsee idyllisellä ja rauhallisella Ullanlinnan Tähtitorninmäellä. Tarkemmin C.L Engelin piirtämän Helsingin Yliopiston vanhan observatorion sisäpihalla. Puitteet ovat täydelliset kesäiseen rauhalliseen kahvittelu/crepes-hetkeen. Lisämausteena ja tunnelman viimeistelijänä ranskalainen, leppoisa chansonmusiikki.

Lätty toimi aikaisemmin Punavuoressa Fredrikintorilla, mutta on nyt ensimmäistä kesää tässä huippuidyllisessä paikassa. Väitän, että observatorion sisäpiha on monelle kantahelsinkiläisellekin täysin uusi paikka. 

Käykää hyvät ihmiset kokeilemassa, niin paikka löytyy tuolta myös kesällä 2020. Vahva suositus!