Bookbeat, Storytell yms palvelut olivat minulle niminä tuttuja, ja tiesin niiden tarjoavan mahdollisuutta kuunnella tuhansia kirjoja suomeksi luettuna. Kuten monessa muussakin asiassa, olen hitaasti lämpeävä uusille tekniikoille, ja niiden tulee tuoda oikeasti paljon lisäarvoa, jotta olisin valmis muuttamaan kulutuskäyttäytymistäni (kuten esim Spotify on onnistunut kohdallani musiikin kuuntelemisessa). Sanomalehdet ja kirjat tykkään lukea paperilta, joten ajatus kirjallisuudesta kuunnellen tuntui varsin kaukaiselta ajatukselta. Mutta kun todella moni tuntui kirjoja näin kuluttavan, päätin antaa tälle ”jossain vaiheessa” mahdollisuuden.
Ja kun eteen tuli kuuden tunnin kiireetön ajomatka, päätin hyödyntää tilaisuuden. Otin kahden viikon ilmaisen tutustumisen Storytelliltä ja rupesin tutustumaan tarjontaan. Ajattelin, että ammatillinen sivistyminen kannattaa aina, joten nappasin kuunteluun kovasti kehutun Risto Siilasmaan Paranoidin Optimistin. Valinta oli mainio, ja kerron itse kirjasta seuraavassa postauksessa enemmän.
Olin aluksi hiukan skeptinen omaan keskittymiskykyyni kirjan parissa. Homma lähti kuitenkin yllättävän hyvin liikkeelle, ja jaksoin keskittyä kuuntelemiseen syvällisesti. Todennäköisesti helppo ja rauhallinen maantie auttoi tässä (Itseasiassa tällä hetkellä on menossa toinen äänikirjani, mutta kuuntelen sitä kaupunkiliikenteessä, ja huomaan keskittymisen olevan hankalampaa). Voisin kuvitella, että seesteinen huilailu rantatuolissa tai vaikkapa lentokoneessa istuskelu voisivat luoda vielä syvemmän ”lukukokemuksen”.
Muutaman kerran havahduin ja tajusin miettiväni jotain ihan muuta kuin kirjaa. Tietokirjallisuudessa kärryiltä ei putoa niin helposti kuin kaunokirjallisuudessa, joten tämä ei varsinaisesti haitannut. Muutaman kerran halusin kuunnella uudelleen, mitä tekstissä aikaisemmassa kohdassa oikein sanottiinkaan. Tässä perinteinen kirja on muuten huomattavasti parempi: aina voi silmäillä tekstiä taaksepäin ja palata helposti askarruttamaan jääneeseen kohtaan. Äänikirjassa tämä on mahdotonta, ja oikea kohta pitää vain koittaa arvioida.
Perinteinen kirja vie voiton myös rakenteen hahmottamisessa: äänikirjassa ei voi tietää, mikä on aiheen pääotsikko, väliotsikko tai mikä on leipätekstiä ja mikä otsikon jälkeen olevaa ingressiä. Tämä haaste korostuu etenkin tietokirjoissa. Jos kirja pitäisi sisäistää opiskelua tai tenttiä varten, tämä olisi todella iso hankaluus.
Sain kirjan kuunneltua ja olin positiivisesti yllättynyt. Ennenkaikkea olin iloinen siitä, että oma keskittymiskyky riitti nykyisen multitasking-meiningin lomassa suoriutumaan yli kymmenen tunnin suorituksesta. Kuuntelin nyt normaalinopeudella, mutta seuraavaksi voisi koittaa vaikkapa 1.5 kertaisella vauhdilla, niin saisi kirjoja ahmittua vielä ripeämmin (suoritusyhteiskunta jne).
Jos istun rauhassa sohvalla ja haluan lukea kirjaa, teen sen edelleen perinteisin menetelmin. Mutta arjen hukkahetket, kuten auton ratissa istuminen tai vaikka kauppaan kävely (ja toki lenkkeily) saavat varmasti äänikirjoista itselläni täydennystä.
Mainio formaatti, suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti